Epilogi - Purkaminen

Kotiin on nyt asetuttu ja autokin saatu jo purettua. Ei sentään koko autoa, vaan lähinnä siellä olleet meidän tavarat. Pyykkikone on laulanut pari kertaa ja kolmas satsi laitetaan pyörimään huomenna, kun edelliset pyykit on saatu kuivaksi.

Reissu oli kokonaisuudessaan oikein hieno. Kaikenlaista pientä takapakkia tulee varmasti millä tahansa retkellä, joten niitä ei voi laskea. Kokonaisuutta katsellen on mielessä vain upeat maisemat ja hyvä fiilis.

Tähän päätöspostaukseen ajattelin kerätä jonkin verran hauskoja (ja "hauskoja") kuvia, mitä tuli matkan aikana otettua. Suurin osa jostain syystä on liikennemerkeistä :D

Tissiliivejä tiellä

Rintsikoita oli levitelty runsaasti teille sekä Suomen Lapissa, että myös Norjan puolella. Kaikki oli suurempaa Norjassa, joten tämä merkki siellä tarkoitti yleensä sitä, että edessä on ihan oikeasti isoja töyssyjä, joissa matkailuauton iskarit joutuivat koville.

Norjan liikennemerkeissä kerrotaan aina, että mistä joku vaaranpaikka alkaa ja mihin se päättyy. Tämä kuva olisi voinut olla mistäpäin tahansa, mutta tämä lammasvaara-alue on Kåfjorddalenissa. Lampaita oli tosiaan paljon!

Hetken aikaa sai lampaita varoa

Kouluruotsilla ymmärrettiin tämäkin kyltti

 Samaisessa Kåfjordin laaksossa oli vielä erikseen kyltti, kuinka tiellä tulee edetä varovasti huomioiden muu liikenne ja eläimet. Täällä varoitus oli paikallaan, ei vain lampaiden vaan myös niiden muilla tiellä liikkujien vuoksi. Tie kun ei ollut parhaimmassa kunnossa tai edes tarpeeksi leveä.

Ihan turvallisen näköinen tuo vasen puoli

Kaikki naurattaa väsyneenä osa1

Kaikki naurattaa väsyneenä osa 2

Tunnelit on oikeastaan ihan mukavia paikkoja ajella autolla. Onhan ne pimeitä ja niissäkin voi olla jyrkkiä ylä- ja alamäkiä, mutta onhan ne aika ennalta-arvattavia.
Paitsi Hammerfestissa..

No kiva!

Tai Nordkapptunnelenissa..

Pimeää JA sumuista

Onneksi Norjassa tuulee. Vähentää huomattavasti kiusaavien ötököiden määrää. Sivulta puhaltava tuuli ei kuitenkaan ole mikään maailman mukavin asia, kun se osuu ison matkailuauton kylkeen. Ja tietysti se tuuli puhalsi aina kohti sitä jyrkännettä alas. Eikä siitä tuulesta teillä ny tarvinnut kovin usein välittää...

Alle 73 kilometriä mahdollisesti vaarallista tuulta. Pikkujuttu.

Norjan jyrkillä vuonoteillä (ja myös Nordkappin tunnelissa) ei kannata seisoa jarrulla hidastaakseen nopeutta. Siitä taisinkin jo mainita aiemmassa päivityksessä, mutta pientä vaihdetta suositellaan ihan liikennemerkein oikein jyrkissä paikoissa.

Tunneliin sukellus

Haha. Ha. Ha?

Kaikki naurattaa väsyneenä osa 3

Well, we did.

Kaikki naurattaa väsyneenä osa 4

Kaikki naurattaa väsyneenä osa 5

Tästä tiestä sentään varoitettiin. Mutta sinne piti silti päästä.

Paikallisia. Yhteistä kieltä ei löydetty.

Vielä vähän tunneleista. Vardøn saarelle johtava tie kulkee siis tunnelin kautta. Ennen kuin tie sukeltaa tunneliin sukeltaa se ensin kiitoradan pään alitse. Verenpainetta nostattavaa.

Pitäisikö ensin varoa tunnelia vai lentokonetta vai lentokonetta tunnelissa?

Varokaa hitaampaa liikennettä.

Liikenteenohjaus oli selvästi suomalaista vastaavaa parempaa. Johtoauton perässä oli ajettava ja tasan sitä nopeutta, kun ei ohikaan saanut mennä. Suomessa harvoin kunnioitetaan tietöiden kohdalla olevia nopeusrajoituksia, vaikka ne ovat melkein pääsääntöisesti jalan olevien tietyöläisten turvaksi.

Ambulanssikin ajeli työmaan ohi kiltisti johtoauton perässä.

Suomen puolella tuli kuvattua paljon vähemmän. Inarissa piti napata kuva paikallisesta taksista.

Taksi lähdössä kohti Ivaloa.

Tiennimiä Inarissa.

Matkailijat:

Ändi karavaanikoira

Täysin vakava perhepotretti

Kiitokset vielä tietysti myös Kaijalle ja Karille auton lainasta.

Kaikki ajetut kilometrit: 4185
Aika ajossa: 60h50min
Keskinopeus ajossa: 68km/hNyt on hetkeksi taas kasvatettu meidän hiilijalanjälkeä, joten loppuvuosi voidaankin viettää hissukseen.

11 - Väsyneet matkustajat

Kotona. Viimein. Saunottu, siideri juotu ja pian nukkumaan omaan sänkyyn.

Tämä päivä oli täynnä kilometrejä. Ajelimme Oulusta kohti Kokkolaa ja poikkesimme Pietarsaareen sukuloimaan. Suuret kiitokset, Ruth ja Juhani, vieraanvaraisuudestanne ja loistavasta ruuasta!

Pietarsaaresta tiemme vei meidät Kortesjärven, Alavuden ja Kurun kautta kotiin.

Huomenna kirjoittelen vielä kuvapainotteisen epilogin ja sitten tämä blogi onkin tässä. Kiitokset jo tässä vaiheessa lukijoillemme.

Tampere kuittaa ja nukkuu.

Ajetut kilometrit: 569,7
Tankatut naftalitrat: 63,94

10 - Reittiarvontaa

Onhan se niin, että Pohjois-Norjan maisemien jälkeen nämä Suomen maisemat ei oikein näytä miltään. Tämä päivä ei muutenkaan ollut järin tapahtumarikas.

Aamulla sentään paistoi aurinko ja päästiin lähtemään leiristä harvinaisen aikaisin. Suuntasimme kilometrin verran takaisin pohjoiseen ja Museo- ja luontokeskus Siidaan. Olimme paikalla heti sen auettua ja saatiinkin kiertää näyttelyt kaikessa rauhassa. Poistuessamme autoja oli parkkipaikalla jo reippaasti ja lisäksi vielä pari bussilastillista saksalaisia turisteja.

Aamupala Ukonjärven rannalla ja taas matkaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kilometrejä oli edessä yli 600, joten isompia taukoja ei haluttu pitää.

Tämä tyyppi sen sijaan päätti olla maantien valtiaana, joten sen kohdalla hieman hidastettiin. Jos kaverilla on niin iso ego, että päättää haastaa autoja, niin pitää sille hieman antaa rispektiä!

Metso

Norjan teiden jälkeen Suomen tiet on niin hyväkuntoisia ja leveitä, että sitä tuntee olonsa ihan Euroopan omistajaksi, kun täällä ajelee. Kaikenlaiset tien erikoisuuksista varoittavat kyltit herättää lähinnä huvittuneisuutta. Mm. jyrkän mutkan varoitukset.

Missä se mutka oli?

Kaunispäälle Saariselällä pääsee ajamaan ihan autolla, joten sinne mekin suunnattiin. Melko suosittu kohde näyttää olevan, ehkä juuri tuon saavutettavuutensa vuoksi. Laella oli myös parit porotokat, joiden perään Ändi pääsi intoilemaan.
Ändihän oppi reissumme aikana sanat LANMAS ja PORO. Vahingossakin jos meni nämä sanat mainitsemaan, niin Ändi oli välittömästi penkkien välissä tärisemässä ja yrittämässä nähdä näitä otuksia.

Maisemia Kaunispäältä

Reittiarpominen aloitettiin jo hyvissä ajoin. Ensin suunnitelmissa oli lähteä Sodankylästä vitostielle ja yöpyä Hyrynsalmella, mutta sitten arvottiin. Seuraava suunnitelma oli ajaa Rovaniemelle asti ja sieltä tietä nro 78 Ranuan ja Iisalmen kautta Kuopioon ja sieltä sitten Jyväskylään.

Porttipahdan tekojärvi

Ilmakkiaapa

Arvonta saatiin päätökseen Rollossa. Suuntana edelleen Oulu ja siitä sitten Pohojanmaan kautta takaisin. Parit luontokohteet on jo kartalta bongattu, joissa mennään käymään. Lisäksi pistäytyminen Kortesjärvellä on suunnitelmassa.

Ennen päivän muita lukuja saatiin autoon samanaikaisesti parit ha-ha-hassut luvut.

Kilometrejä kertyy ja samalla myös hupenee

Nallikarille Ouluun me nyt sitten päädytiin yöksi. Erkalla onkin kokemusta näistä isommista leirintäalueista, lähinnä Euroopasta, mutta minulle tämä oli uusi kokemus. Sähköpaikkoja 175 ja tuntuvat olevan kovin täynnä kaikki tällä hetkellä. Lisäksi vielä sähköttömiä paikkoja ja telttapaikkoja, niin väkeähän täällä riittää. Onneksi tämä on hyvin suunniteltu alue ja kaikki autot ja vaunut eivät ole samassa kasassa. Pääsin jopa saunaan pitkästä aikaa!

Ajetut kilometrit: 568,8
Kävellyt kilometrit: 2
Tankatut naftalitrat: 73,35

9 - Suomen huonot puolet

Tänään ylitettiin raja takaisin Suomen puolelle. Suomessa on hyttysiä. Paljon hyttysiä. Aivan hemmetisti liikaa hyttysiä.
Suomessa on myös meidän reissuun vertailtuna satanut päiväsaikaan paljon enemmän vettä kuin Norjassa.

Vestre Jakobselvissa satoi aamuyöstä vettä, mutta aamulla paistoi taas aurinko ja kymmenen maissa lämpöä oli jo lähemmäs 20 astetta. Asfalttitöitä norjalaiset tekivät kovin ja pääsimmekin hetken matkaa ajamaan ihan tuoreella asfaltilla. Joihinkin matkan varrella osuneisiin teihin verrattuna tämä tuntui siltä kuin olisi pumpulissa ajanut.

Matkalla pysähdyttiin vielä kerran Jäämeren (vai Barentsinmeren, kuka näistä pitää laskua?) rannalle ja nautiskeltiin aamupalaa autossa, kun saimme päällemme ukkoskuuron. Vettä, rakeita, salamoita ja jyrähtelyä. Ihan syystä venytimme aamupala-aikaamme ja jatkoimme matkaa vasta sateen hieman rauettua.

Tana Brussa pistäydyimme kaupassa palauttamassa pantillisia tölkkejä, ja koitimme saada kruunut tuhottua pieniin ostoksiin. Melko hyvin suoriuduimmekin, kun Suomeen asti toimme vain kolme kruunua kolikoina. Setelit saa sentään vaihtaa takaisin euroihin.

Tana Brusta suuntasimme kohti Utsjokea ja Suomea. Jätimme tällä kertaa Kirkkoniemen väliin, ehkä menemme sinne vielä joku toinen kerta. Nähtävää Norjassa riittää varmasti.

Tana Brusta Utsjoelle vievä tie kulkee Tanan, eli Tenon vartta ja Nuorgamin kohdalta eteenpäin voikin jo katsella joen yli Suomeen. Matkalla varoitettiin lehmistä, mutta hyvin kiltisti ne näyttivät laitumellaan pysyvän. Toisin kuin porot ja lampaat, joihin matkan aikana ehti tottumaan.
Tenolla/Tanalla oli paljon kalastajia. Niissä kohdin tietä kun näki joelle, näki samalla myös kalastajia joko kahluuhaalareissaan joessa seisomassa tai veneillään kulkemassa jokea ylä- tai alajuoksulle.

Lemmut laitumella

Lohien narrausta

Rajanylitys olikin pian vastassa ja tähänkään suuntaan mentäessä ei rajaviranomaisia meidän kulkemiset kiinnostaneet. Olisi Ändilläkin ollut passi mukana sitä varten, että joku olisi meidät tullut tarkistamaan.

Rajanylitys, Samelandsbrua, Utsjoki

Heti rajanylityksen jälkeen piti tietysti lähteä maastoon. Ennalta oli katsottu valmiiksi reitit Ellin polku ja Geologinen luontopolku Utsjoella. Ellin polku kulkikin mukavassa ja helpossa kangasmaastossa, josta sitten laskeutui portaita pitkin Tenon rantaan. Hyttysiä oli kimpussa ehkä kaksi koko reitin aikana ja Tenon rannassa oli mukavan viileää. Niin todettakoon tässä kohtaa, että lämmintä Utsjoella oli.. Ilmatieteenlaitoksen mukaan korkeimmillaan vähän päälle 20, mutta maastossa lämpötila lähenteli 25 astetta.

Ellin polulla

Ellin polun jälkeen Erkka tahtoi vielä lähteä geologiselle luontopolulle. Minä kärsin. Ihan vapaaehtoisesti tietysti lähdin mukaan, mutta voi h........i sitä mäkäräisten ja hyttysten määrää. Hetken helpotuksen toi, kun pääsimme tiheimmän puurajan yläpuolelle ja mäellä tuuli, mutta sitten... Sitten alkoi satamaan. Ja reitin suunta kääntyi takaisin alas. Vettä, hyttysiä, mäkäräisiä. Ihan rehellisesti voin tässä kohtaa kertoa kaikille lukijoille, että en enää lähde Suomen puolella millekään luontopolulle, joka ei kulje ylhäällä tunturissa. Vaikka olin suojannut itseni hyttysmyrkyillä, niin en sitä nyt sentään korvakäytäviini tai silmämuniini mennyt laittamaan. Niihinkin olisi sitä kuitenkin kaivattu. Ja tähän vielä lisähuomiona tuo vallinnut lämpötila.

Näkymiä nyppylän huipulta

Vesisateessa sitä sitten tarvottiin alas luontopolulta ja tienlaitaa pitkin takaisin autolle. Ändikään ei ole mikään vesisateen ystävä, niin se painui suorinta tietä omaan petiinsä nukkumaan, kun sen olin suurimmaksi osin saanut kuivattua.

Matka jatkui vesisateen saatellessa kohti Inaria. Inarissa ollaan, Inarin lomakylässä ja täällä sataa vettä. Täällä on satanut vettä jo jonkin aikaa. Ja tulee luultavasti satamaankin. Näkymät on kyllä hienot! Auto on parkissa suoraan Inarijärven rannalla, joten tuulilasista voimme katsella järvimaisemia koko illan.

Jotain muutakin positiivista tuli vielä tähän päivään:

Kuva auton nokalta

Huomisen suunnitelmat ovat vielä avoinna, samoin ajoreitit. Sen verran tiedetään,että viimeistään sunnuntaina pitäisi olla takaisin Mansessa, koska Erkalla on maanantaina työpäivä. Allekirjoittanut jatkaa lomaa vielä viikon siinä kohtaa. Piste minulle!

Ajetut kilometrit: 256,9
Kävellyt kilometrit: n. 8
Tankatut naftalitrat: 13,14
Menetetyt hermot: 1

8 - Lämmintä tuulta

Nyt on Varangin niemimaata koluttu. Ei riittänyt, että oltaisiin ajettu Vardøhön asti, vaan siitä piti lähteä vielä pohjoiseen tielle, jonka leveys oli kolme metriä! Oli taas jännitystä kerrakseen. Tällä tiellä ei onneksi rekat ajele ja muitakin kulkijoita melko harvakseltaan.

Tien päässä on Hamningbergin kylä, joka 1960-luvulle asti taisteli olemassaolostaan, mutta hävisi taistelun ja onkin nykyään pääasiassa kesäasukkaiden asuttama. Kylästä löytyi Hardbakken-niminen mäki, mille piti tietysti kiivetä. Mäen päältä löytyi vanhoja rannikkotykistöpatterin perustuksia ja siihen liittyviä luolastoja ja bunkkereita. Kauheasti ei vanhoja luolia uskaltanut tutkia sortumavaaran vuoksi.

Hamningberg ja taustalla Hardbakken

Ändin mielestä sen toimenkuva on hyvinkin laaja. Aiemmista postauksista on jo käynyt selväksi, kuinka Ändi on mm. vuoristokoira ja merikoira. Nyt Ändi on päättänyt alkaa myös porokoiraksi...

Seisontaa porolle

Ei siinä, saatiin komea seisonta lintukoiralta, mutta aivan väärälle eläinlajille. Pikkulintuihin Ändillä meni vain hermo, kun ne tulivat lällättelemään. Mun lintutuntemus on niin heikko, että kutsun näitä vain nimellä "skvii naks-naks", koska sellaista ääntä ne pitävät. Tulevat riittävän lähelle naksuttelemaan ja lähtevät heti lentoon jos Ändi osoittaa pienintäkään kiinnostusta.

Lällättelijä

Hamningbergin tiestä saa hyvän käsityksen seuraavasta kuvasta. Tilaa ei ihan hirveästi ollut väistää vastaantulevia autoja. Sopu antoi kuitenkin melko hyvin aina tilaa ja tältäkin tieltä selvittiin hengissä.

Mahtuumahtuu!

Hamningbergistä oli luonnollista siirtyä Vardøn saarelle, jonne sentään pääsi tunnelia pitkin. Tunnelit ovat tulleet täällä hyvin tutuiksi ja niissä ajamisessa ei mitään kummallista ole. Poikkeuksen on tähän mennessä tehnyt Nordkapin tunneli ja lähinnä vain pituutensa vuoksi. Nämä parin kilometrin tunnelit ovat jo ihan peruskauraa.
Vardøn saarella kävimme Vardøhus:n linnoituksella ihastelemassa jos vaikka minkälaista tykkiä, mutta yllätyksen meille aiheutti Steilneset muistomerkki. Ulkoapäin hyvin erikoisen näköinen kulttuurimonumentti, mutta sisältä todella vaikuttava.

Taustalla valkoinen "putkilo" edessä monumenttiin liittyvä toinen osa

Putkilo on tehty jonkinlaisesta pingotetusta nahasta (tai vastaavasta keinomateriaalista). Sisätiloissa on valtava määrä hehkulamppuja, joista jokainen muistuttaa 91:tä Vardøssä tuomittua ja tapettua noidaksi epäiltyä henkilöä. Noitavainot olivat alueella todella mittavat.

Noitavainojen uhreja

Monumenttiin liittyvä toinen osa on mustasta lasista tehty "laatikko", jonne pääsee sisälle ja jossa palaa jatkuvasti liekki. Liekki palaa tuolin näköisellä alustalla ja tuolin ympärillä katossa on erilailla taivutettuja peilejä, jotka heijastavat liekkiä.

Nykyaikaiset kulttuurimonumentit harvemmin jaksavat ainakaan allekirjoittanutta kiinnostaa, mutta tämä oli harvinaisen koskettava.

Vardøssa nähtiin taas Hurtigrutenin risteilijä, kun se oli tulossa Kirkenesin suunnasta. Ja näin kauan piti Norjassa olla ja nyt vasta pääsin näkemään ensimmäisen vuonohevosen! Alustavasti olin suunnitellut jopa pientä ratsastusretkeäkin täällä Varangin niemimaalla, mutta huomasin sitten, että ratsastukseen soveltuvat kengät olivat jääneet Tampereelle, niin jäi sitten ottamatta yhteys paikalliseen ratsastusretkien tarjoajaan.

Vardøsta lähdimme ajelemaan takaisin kohti Vestre Jakobselvia, mutta matkalla oli vielä paikkoja käymättä. Kibergissä pistäydyimme partisaanimuseossa ja Ekkerøyssa oli tarkoitus päästä bongaamaan lintuja ihan tosissaan. Ja nähtiinhän niitä lintuja sitten. Tosin vain paria eri laatua, mutta niitä toisia sitten senkin edestä.
 
Ekkerøyn kalliolla pesii noin 20 000 paria pikkukajavia. Meno ja meteli oli sen mukaista.

Vauvalintu

Liikenneruuhka

Tarkkaa puuhaa

Yksi sisään toinen pihalle

Kerrostaloasumista

Hillat ovat jo kovaa vauhtia kypsymässä. Jostain taisinkin lukea jo ennen matkaa, että toukokuun helteiden vuoksi marjat kypsyvät aivan liian aikaisin siihen nähden, ettei kukaan ole niitä varautunut poimimaan näin aikaisin. Minä olisin voinut poimia, jos ne olisi olleet hieman kypsempiä..

Rakkaalla lapsella on liian monta nimeä

Vadsøn saarella tehtiin vielä pieni pysähdys ja kävimme katsomassa manner-Euroopan ainoaa jäljellä olevaa ilmalaivamastoa. Tätä mastoa ovat käyttäneet mm. pohjoisnaparetkikunnat suunnattuaan täältä kohti tuntematonta pohjoista. Näkyi siellä myös lintuja. Skvii naks-nakseja ja kolmikko pitkäjalkoja.

Ilmalaivamasto, jonka koko ei tästä kuvasta selviä.

"Akat iltajuoruilla"

Huomisesta ei ole vielä tietoa. Joko suuntaamme Kirkenesiin tai sitten takaisin Suomen puolelle. Huominen sen meille näyttäköön.



Ajetut kilometrit: 279,1
Kävellyt kilometrit: n. 10
Hätyyteltyjä poroja: kymmeniä
Epäonnistuneita suunnitelmia: muutama
Lämpöä: yli 23