5 - Sähköttä

Tästä päivityksestä tulee tylsä. Olemme parhaillaan Euroopan laidalla, eli Nordkapissa, ja päätimme yöpyä täällä. Se tarkoittaa siis sitä, että meillä ei ole sähköä, joten pystyn päivittämään vain sen verran, kun tietokoneen akussa riittää virtaa. Ja se ei ole paljon. Kuvia en myöskään saa tähän päivitykseen ladattua.

Aamulla Altassa herätessämme satoi vettä. Vettä satoi myös melkein koko ajomatkan Hammerfestiin. Vettä satoi Hammerfestissä. Vettä satoi matkalla Hammerfestista Nordkappiin. Koko päivän on siis satanut vettä, välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän.

Hammerfestin suurkaupungissa kävimme katsomassa jälleen yhtä Struven ketjun kohdetta, joka on ketjun pohjoisin. Sade pilasi aika paljon, ja ulkoilmanähtvyydet jäi todella nopeiksi pistäytymisiksi auton ulkopuolella. Polar Bear Societyssä piti tietysti käydä, mutta kerhoon emme sentään liittyneet.

Museokierros, pieni pistäytyminen korttelin ympäri ja takaisin matkalle, suuntana Nordkapp. Nordkapin tunneli oli elämys sekin. Melkein seitsemän kilometriä meren alla. Ensin alamäkeen ja sitten ylämäkeen. Korvat paukkuivat ja koiraakin alkoi jännittämään.

Nordkapp on siitä hankala kohde, että säätilat vaihtelevat hyvin nopeasti ja jos aikataulussasi ei ole yhtään varaa, niin saatat ajaa Euroopan pohjoisimpaan kolkkaan, etkä näe pilvien takia yhtään mitään.

Tämän vuoksi mekin päätimme jäädä tänne yöksi. Pilvimassat ovat nopealiikkeisiä ja mekin olemme saaneet "nauttia" viiden minuutin punerruksesta taivaarannassa. Sateen pitäisi loppua yön aikana, joten yritämme herätä aamusta aikaisin, jos näkisimme jotain muuta kuin pilviä. Pieni taivaan punerrus näillä korkeuksilla on kuitenkin herkkä näky, joten pettyneinä emme huomenna lähde pois ajamaan, jos pilvimassat ovat edelleen liikkeellä.

Sateen ropinaa kuunnellen toivotamme lukijoillemme hyvää yötä!

Ajetut kilometrit: 371,2
Kävellyt kilometrit: n. 2

4 - Maailmanperintö

Neljäs päivä oli varattu vain Altalle.

Altassa sijaitsee kaksi Unescon maailmanperintökohdetta: Altan kalliokaiverrukset sekä Struven ketjun kohde Lille Raipas:lla. Altalle varatun päivän piti olla helppo, ei kovin paljoa kävelyä ja leppoisia juttuja. Jo eilen illalla karsimme pois pari kohdetta, sillä Altaan etelästä tuleva tie on työmaana, ja köröttely sorateillä ja räjäytystyömailla ei ole mukavimmasta päästä tällä autolla.

Suosittelemmekin kaikille tänne päin suuntaaville tulemaan vasta vaikka ensi vuonna, kun tie on valmis. Norjalaiset ovat rakentamassa paria tunnelia ja yhtä isoa siltaa, joka lyhentää Altaan johtavaa tietä todella paljon. Toki tunneleista ja silloista voidaan periä tullimaksua, koska se täällä on käytäntönä. Tunneleita rakennetaan, mutta niistä peritään maksua niin kauan, kunnes se on tullimaksuilla saatu maksettua takaisin. Se hyvä puoli pohjoisen tämän hetken tunneleissa on, että ne on kaikki saatu jo maksettua. Huomenna sukellamme meren ali tunnelissa Nordkappia kohti. Nordkappin tunneli on saatu maksettua vasta viime- vai sitä edellisenä vuonna. Hyvä meille!

Mutta takaisin Unescon maailmanperintökohteisiin. Altan kalliokaiverrukset ovat Alta Museumin yhteydessä. Samalla pääsylipulla pääsee katsomaan sekä museon näyttelyä, että kalliokaiverruksia.
Helppo ja leppoisa päivä. Joopajoo... Altassa on tänään ollut pikkuisen alle 24 astetta lämmintä, siis AIVAN TÖRKEÄN KUUMA. Hiki on valunut ja kärpäsiä on saanut hätistellä kaksin käsin. Harmi kun parveilevista kärpäsistä ei saanut kuvaa, niitä oli paljon.

Muutama kuva kalliokaiverruksilta:

Osa kaiverruksista on jätetty jälkikäteen maalaamatta

Suurin osa on kuitenkin maalattu,

jotta ihmiset havaitsisivat kaiverrukset helpmmin

Suosituin kaiverrusaihe, hirvieläin

Tiineitä

Merimetso ja hirvieläin

Edellisen päivän tarpomisten jälkeen näitä reittejä oli ihana kävellä ilman kenkiä

Kalliokaiverruksilta suuntasimme Altan keskustaan. Ei ihan Tampere, mutta mukava pikkukaupunki. Löytyi Lindex, KappAhl yms. Paikallisesta "supermarketista" ICA:sta haimme juoma- ja leipätäydennystä. Hyvin norjalaiset osaavat englantia, ja myös puhuvat sitä mielellään. Ainoan poikkeuksen tähän tekivät Strandbu Campingin kaksi pientä lasta, jotka yrittivät minulle sitkeästi norjaa puhua, vaikka heille kerroin ettei se luonnistu.

Altan keskustaan on menty pykäämään uusi kirkko. Nordlyskatedralen on... kuinka sen nyt kauniisti sanoisi.. Menee samaan kastiin Tampereen Kalevan kirkon kanssa. Kirkon ulkopinta on vuorattu jonkinlaisilla metallilevyillä, jotka heijastavat valoa. Voi olla että, kun kirkko on saatu täysin valmiiksi, niin se voi talviaikaan juhlavalaistuksessaan olla komeakin ilmestys. Nyt kesäauringon paisteessa se näytti vain harmaalta mötiltä. Ei menty häihin kuokkimaan.

Ja koska kalliokaiverruksilla kuumuudessa kävely ei ollut vielä tarpeeksi hikeä tuottavaa, niin pitihän sinne Struven ketjun kohteelle lähteä. Ylämäki, miljoona kärpästä, muutama hyttynen ja pari paarmaa. Kuumahan siinä tuli, mutta mäen päältä oli hienot näkymät Altaan ja ympäröiville vuorille/tuntureille, vaikka korkeutta Lille Raipas:lla ei ole kuin 286 metriä.

Vuorenvalloittajat

Pose

Ändikin pääsi viilentämään itseään

Takaisin leirntäpaikalle päästiin tänään sentään hyvissä ajoin. Suihku ja siideri maistuivat todella hyvälle. Haakon-olut ei kuulemma ollut hyvää, mutta ei sitä voi jääkaappiinkaan jättää oleskelemaan.

Ajetut kilometrit: 37,2
Tankatut naftalitrat: 40,52
Kävellyt kilometrit: n. 8,5
Listityt hyttyset, paarmat ja kärpäset: Kymmeniä.

3 - Paikallaan sutimista ja hieman peruuttelua

Hyvät ideat lähtevät siitä, kun todetaan, että "kyllä tällä autolla sinne pääsee".

Strandbu Campingiltä lähdimme suuntaamaan kohti Altaa, matkalle oli suunniteltu uitenkin käynti Kåfjorddalenissa, josta löytyy paljon nähtävää.
Laakso on alkupäästään aidattu ja lampaat laiduntavat alueella vapaasti.

Uuhi ja karitsat

Tie laakson pohjalle oli kapea ja paikoin melko huonokuntoinen. Ensimmäiselle parkkipaikalle pääsimme kuitenkin hyvinin helposti. Parkkipaikka itsessään oli kuitenkin lampaiden valloittama, mutta hyvin yksi matkailuauto joukkoon sopi.

Rapsutuksia

Pitihän niitä lampaita sitten mennä rapsuttelemaan, mutta sattuneista syistä Ändi pidettiin autossa tällä välin. Pienten rapsutustuokioiden jälkeen lampaat kävivät liiankin tuttavallisiksi, ja minua alkoi jo hirvittämään, kun en tunne lampaan sielunelämää tai osaa lukea niiden eleitä.

Läheisyys-lammas

Tukevat kaiteet

Olimme lukeneet, että tältä parkkipaikalta jatkuva tie on kapea, jyrkkä ja mutkikas, mutta sitä pitkin voisi päästä ylös Guolasjärvelle asti. Olimme myös katsoneet Youtubesta videoita, joissa tie ajetaan, ja lukeneet, että joku muukin on matkailuautolla ylös asti ajanut. Joten eikai siinä muuta kuin emäntä takaisin rattiin ja ylöspäin.
Alkuun tie olikin kohtuullisen ajettava, mitä nyt tosiaan mutkainen ja paikoin todella jyrkkä.

Seuraavalle "parkkipaikalle" otimme taas stopin ja lähdimme kulkemaan merkittyä reittiä kohti Gorsa canyonia. Vaikka polku oli merkitty, oli polun alussa kyltii, jossa kehoitetaan varovaisuuteen, sekä tähdennetään, että kulku tapahtuu omalla vastuulla.

Ei kannata astua harhaan

Tämä kyseinen paikka tunnetaan monella eri nimellä, mutta puhuttakoon nyt Gorsasta. Gorsan yli kulkee vuonna 2011 sinne asennettu riippusilta. Kanjoni on 150 metriä syvä, ja sen ylittävän sillan pituus on 53 metriä. Silta on valmistettu Itävallassa, ja runko-osuus on nostettu paikalle helikopterilla.

Sillalla seisoessani täytyy sanoa, että hirvitti! Vieressä pauhasi vesiputous, ja silta keinahteli tuulessa. Ja jotkut hullut käy täällä hyppimässä benji-hyppyjä!

Kanjoni

Erkka halusi leikkiä vuorikaurista ja päätti sitten mennä heiluttelemaan jalkojaan tyhjän päällä.















Gorsan retken jälkeen suunta oli vain ylöspäin. Tie oli paikoin huonompi ja huonompi, kapeampi, kaltevampi ja jyrkempi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että jumiinhan se auto sitten jäi. Onneksi olimme suoralla tienpätkällä, vaikkakin mäessä, joten pakki päälle ja varovasti alamäkeen, ettei tiputa tieltä. Perässämme tulleet suomalaiset joutivat myös hieman peruuttamaan, että pääsimme hieman leveämmälle tienpätkälle, ja he pääsivät henkilöautolla jatkamaan matkaa.

Tästä ei enää montaa sataa metriä edemmäksi päästy

Auto ympäri ja nokka kohti alamäkeä

Alaspäin ajaminen oli sekin urakka itsessään. Jyrkät mutkat ja alamäki toivat aivan riittävästi haastetta. Vaihde sai melkeinpä olla ykkösellä, ja silti piti välillä jarruun turvautua. Tämähän on siis Norjan teillä hyvin suositeltu käytäntö, että vuonon rinteitäkin ajellessa käytetään moottorijarrutusta ennemmin kuin jarrujen polkemista. Ei ole kerta eikä kaksi, kun jarrut ovat lopulta sanoneet sopimuksensa irti ja sitten onkin ollut menoa.

Hyvässä kunnossa

Ei jännitä

Ei jännitä yhtään!

Kuumotus oli kyllä kova, ja kun vihdoin pääsi alas kädet tärisivät. Mutta alas päästiin ja se on pääasia.
Lammasparkkipaikalta kävimme vielä kävelemässä Ankerlian vanhassa kaivoskylässä. Tai rauniothan siellä enää oli ja saastunut maaperä.

Ankerlia

Lisäksi yritimme päästä Pohjois-Norjan suurimpaan kanjoniin, mutta sinne olisi pitänyt mennä kivikkoista joenpohjaa, joten jätin Ändin kanssa sen retken väliin. Erkka eteni hieman enemmän kohti kanjonia ja myös ylös Monte Carlo-nimiselle hylätylle kaivokselle.

Monte Carlo

 Kåfjorddalenissa meni aikaa enemmän kuin suunniteltiin, joten soitimme matkalta tulevaan leiripaikkaamme Sirpalle, että saavumme heidän respan sulkemisajan jälkeen. Sirpa pitää miehensä kanssa Alta River Camping-nimistä leirintäaluetta, ja vaikka olimmekin viimeiset paikalla, niin saimme aikalailla parhaan paikan autollemme. Etuikkunasta näemme Alta-joen ja muuten saamme olla täysin omassa rauhassa.

Altaan ajomatkan varrella teimme vielä yhden pienen koukkauksen päätieltä sivuun. Bognelvdalenissa on nähtävyys nimeltään "Bubbelen" (The Bubble). Täällä ylhäältä vuorelta tuleva vesi pulppuaa yhdestä kohtaa vuoren seinämästä ulos ja laskee alas laaksoon. Mietimme ensin, että onkohan tämä vain lähde, johon ollaan totuttu Suomessakin, mutta näky olikin varsin vaikuttava. Ei ollut mikään pikku kupla! Bubbelenille kulku oli kuitenkin haastava, erittäin jyrkkää rinnettä ylös.

The Bubble

Vesivarastojen täydennystä

Blogipäivitys tuli vasta tänään johtuen kirjoittajan massiivisesta päänsärystä eilen illalla leiriytyessämme. Tämä päivä on varattu Altan nähtävyyksille ja olemmekin täällä Alta River Campingissä vielä toisen yön.

Ajetut kilometrit: 332,6
Kävellyt kilometrit: n. 8, Erkalla enemmän.
Tuulilasiin tapetut linnut: 1. (Nyt on tilit tasan, koska tämä meni Erkan ajovuorolla)

Pahoittelut Norjalaistädille, jonka rhodesiankoirauros sai sekä monosta että vesipullosta, kun se kävi Ändin päälle. Mutta saatiinpa se pois siitä.

2 - Karu totuus

Kipu on hetkellistä - kunnia ikuista.

Saana

Koskahan joku keksisi rakentaa hissin Saanan huipulle? Tuli todettua, että minä en ole enää nuori, vetreä, enkä missään nimessä hyvässä kunnossa. Kilpisjärven retkeilykeskukselta lähtevä viitoitus "Saana 4" tuntui tunturin alapuolella pikaiselta päiväpyrähdykseltä. Se on varmaankin sellainen niille, joilla riittää kuntoa ja reisissä voimaa. Saanalle johtavien ensimmäisten portaiden jälkeen reisissäni oli ainoastaan maitohappoja.

Luovuttaminen kävi mielessä useampaankin kertaan. Kaikki, jotka olette joskus tuntureita huiputtaneet, tiedätte sen tunteen, kun luulet katsovasi sitä viimeistä nousua. Kun pääset nousua tarpeeksi ylös, huomaat että nousun jälkeen tulee pienenpieni lasku ja uusi nousu. Näitä uusia nousuja tulee yleensä lisää ja lisää. Epätoivon tunteet alkoivat olla todella pinnassa, hiki virtasi ja hyttyset söivät. Lance Armstrongin sanoja minulle muistuteltiin ja niin minäkin sitten kiipesin ja kiipesin. Ja pääsinhän minäkin sinne huipulle! 1029 metriä taltutettu. Mutta ei minusta enää koskaan vuorikiipeilijää tule..

Huiputtajat

Maisemat Saanalta olivat tietysti mitä hienoimmat. Näkymät sekä Ruotsiin, Norjaan että Suomeen ovat näillä leveysasteilla varsin mahtavat. Tuntureita ja vaaroja silmänkantamattomiin. Vaikka Saanan vieressä kulkeekin melko vilkkaasti liikennöity tie, ei sitä ylhäällä tuulisella tunturilla huomaa. Tiedät olevasi hyvin pieni yksikkö tässä maailmankaikkeudessa.

Alaspäin tallustaminen oli paljon helpompaa (yllättäen!). Siinä ehti ja jaksoi kuvailemaankin, joten kuvasaastetta maisemista:

Huuliharpisti tunturissa

Reunalla eläjät

Perinteisiin vedoten piti tälläkin reissulla kuvata kukkia ja lintuja. En ole vielä ehtinyt edes yrittää selvittää mitä nämä ovat, mutta joku viisaampi voi ne meille kertoa.

Tämä huutelija oli ilmeisesti Pulmunen?

Vaaleanpunainen kukka

Keltainen kukka

Tunturikoivikossa laulelija

Saanalta suuntasimmekin suorinta tietä Norjan puolelle ja leiriydyimme Skibotnissa sijaitsevalle Starndbu Camping:lle. Maisemat eivät ole lainkaan hullummat!

Maisema autolta eteenpäin

Maisemaa taaksepäin

Erkka oli sen verran hullu, että kävi vieressä virtaavassa joessa kastautumassa. Joki virrannee suoraan tuntureilta Jäämereen, ja kylmää se vesi oli! Minä uitin jalkojani vain reisiin asti tuohon viereen tehdyllä "uimamontulla", johon tulee vesi samaisesta joesta, mutta jossa vesi kuitenkin hieman seisoo. Syvemmälle ei antanut luonto myöden mennä, kun varpaat olivat jo tunnottomat.

Huomenna taas kohti uusia seikkailuja ja suuntaamme kohti Altaa!


Ajetut kilometrit: 232,2
Tankatut naftalitrat: 26,93
Kävellyt kilometrit: 9,35 (GPS:n mukaan)
Keskinopeus kävellen: 2,3km/h

1 - Älä nyt hyvä mies sinne aja!

Ajoi se kuitenkin.. Nimittäin Liettualainen rekkakuski päin punaisia siltatyömaan kohdalla. Tämä tapahtui Torniossa, hieman ensimmäisen tankkaustauon jälkeen. Olin hidastamassa siltatyömaan kohdalle tultaessa ja koska sillan yli oli käytössä vain yksi kaista, niin liikennettä oli ohjaamassa liikennevalot. Valot kun meille vaihtuivat punaiseksi, niin hidastaahan siinä piti hieman lisää.
Rekkakuski oli eri mieltä ja koukkasi takaamme sillalle päin punaisia. Työmiehet katselivat hieman kummissaan.
Myös pari henkilöautoa takaamme meinasivat alkuun olla sitä mieltä, että pysäytän tielle ihan huvin vuoksi, ja meinasivat lähteä rekan perässä. Tajusivat kuitenkin sitten, että ihan syystä tässä pysäytellään ja pysyivät takanamme.

Tämä siis Torniossa. Aamumme lähti käyntiin kuudelta, kun kello ikävästi meidät herätti tähän päivään. Koiran lenkitys ja viimeisten tavaroiden pakkailut, joten pääsimme liikkeelle hieman seitsemän jälkeen. Aamuliikenteessä ajelu on miellyttävää, kun ruuhkaa ei juurikaan ole ja etenemään pääsee. Vaajakoskella tahdin pitää "pakollisen" tauon, vaikka hieman sivuun reitiltä tämän vuoksi pitikin ajaa. Vaajakoskellahan sijaitsee Pandan tehtaanmyymälä, josta tuli ostettua kaikenlaista hyvää mukaan.

Aamupalatauko perinteisesti Mämmensalmessa, jonka jälkeen kuski vaihtui ja Erkka pääsi ajamaan. Erkan luotsaamana ajelimme Liminkaan asti, jossa teimme toisen "detourin", eli kävimme Liminganlahden luontokeskuksella syömässä ja bongailemassa lintuja.

Varis yritti jotain kikkailuja

Haarapääsky oli hetken paikallaan

Tätä kaveria ei kauheasti meidän läsnäolo järkyttänyt

Töyhtöhyyppä lennolla

Liminganlahdelta päästiinkin sitten tekstin alkuun, eli Tornioon,jonka jälkeen koukkasimme Kukkolankoskea ihailemaan. Kukkolankoski sijaitsee Tornionjoessa, ja se on Pohjois-Euroopan suurin valjastamaton koski. Koskella on pituutta 3,5km ja pudotusta matkalla tulee jopa 13,5m, joten koski oli varsin upea nähtävyys.

Kukkolankoski

Kuskinvaihdon jälkeen jatkoimme matkaa kohti Enontekiön Hettaa. Poroja oli erityisesti välillä Kolari-Muonio TODELLA paljon, ja matkanteko oli hidasta. Perä-Pohjolan ainoa poliisikin tuli meitä vastaan vilkut päällä heti Muonion jälkeen, joten loppumatkan saimme huristella rauhassa ;)

Poroista ei valitettavasti kuvamateriaalia ole saatavilla, sillä auton tuulilasi oli siinä vaiheessa niin hirvittävässä kunnossa, ettei lasin läpi kuvaamisesta olisi tullut yhtään mitään.
Tätä kirjoittaessani kello on jo kaksi yöllä, mutta ulkona paistaa aurinko puolipilviseltä taivaalta. Onneksi matkailuauton verhot ovat varsin tehokkaat!

Ajetut kilometrit: 1015,4
Tankatut naftalitrat: 105,4
Kävellyt kilometrit: noin 2
Auton tuulilasiin kuolleiden ötököiden määrä: TUHANSIA
Auton kattoon osuneiden lintujen määrä: yksi (tämä Kamikaze-räksä päätti päivänsä tuohon iskuun :( )