8 - Lämmintä tuulta

Nyt on Varangin niemimaata koluttu. Ei riittänyt, että oltaisiin ajettu Vardøhön asti, vaan siitä piti lähteä vielä pohjoiseen tielle, jonka leveys oli kolme metriä! Oli taas jännitystä kerrakseen. Tällä tiellä ei onneksi rekat ajele ja muitakin kulkijoita melko harvakseltaan.

Tien päässä on Hamningbergin kylä, joka 1960-luvulle asti taisteli olemassaolostaan, mutta hävisi taistelun ja onkin nykyään pääasiassa kesäasukkaiden asuttama. Kylästä löytyi Hardbakken-niminen mäki, mille piti tietysti kiivetä. Mäen päältä löytyi vanhoja rannikkotykistöpatterin perustuksia ja siihen liittyviä luolastoja ja bunkkereita. Kauheasti ei vanhoja luolia uskaltanut tutkia sortumavaaran vuoksi.

Hamningberg ja taustalla Hardbakken

Ändin mielestä sen toimenkuva on hyvinkin laaja. Aiemmista postauksista on jo käynyt selväksi, kuinka Ändi on mm. vuoristokoira ja merikoira. Nyt Ändi on päättänyt alkaa myös porokoiraksi...

Seisontaa porolle

Ei siinä, saatiin komea seisonta lintukoiralta, mutta aivan väärälle eläinlajille. Pikkulintuihin Ändillä meni vain hermo, kun ne tulivat lällättelemään. Mun lintutuntemus on niin heikko, että kutsun näitä vain nimellä "skvii naks-naks", koska sellaista ääntä ne pitävät. Tulevat riittävän lähelle naksuttelemaan ja lähtevät heti lentoon jos Ändi osoittaa pienintäkään kiinnostusta.

Lällättelijä

Hamningbergin tiestä saa hyvän käsityksen seuraavasta kuvasta. Tilaa ei ihan hirveästi ollut väistää vastaantulevia autoja. Sopu antoi kuitenkin melko hyvin aina tilaa ja tältäkin tieltä selvittiin hengissä.

Mahtuumahtuu!

Hamningbergistä oli luonnollista siirtyä Vardøn saarelle, jonne sentään pääsi tunnelia pitkin. Tunnelit ovat tulleet täällä hyvin tutuiksi ja niissä ajamisessa ei mitään kummallista ole. Poikkeuksen on tähän mennessä tehnyt Nordkapin tunneli ja lähinnä vain pituutensa vuoksi. Nämä parin kilometrin tunnelit ovat jo ihan peruskauraa.
Vardøn saarella kävimme Vardøhus:n linnoituksella ihastelemassa jos vaikka minkälaista tykkiä, mutta yllätyksen meille aiheutti Steilneset muistomerkki. Ulkoapäin hyvin erikoisen näköinen kulttuurimonumentti, mutta sisältä todella vaikuttava.

Taustalla valkoinen "putkilo" edessä monumenttiin liittyvä toinen osa

Putkilo on tehty jonkinlaisesta pingotetusta nahasta (tai vastaavasta keinomateriaalista). Sisätiloissa on valtava määrä hehkulamppuja, joista jokainen muistuttaa 91:tä Vardøssä tuomittua ja tapettua noidaksi epäiltyä henkilöä. Noitavainot olivat alueella todella mittavat.

Noitavainojen uhreja

Monumenttiin liittyvä toinen osa on mustasta lasista tehty "laatikko", jonne pääsee sisälle ja jossa palaa jatkuvasti liekki. Liekki palaa tuolin näköisellä alustalla ja tuolin ympärillä katossa on erilailla taivutettuja peilejä, jotka heijastavat liekkiä.

Nykyaikaiset kulttuurimonumentit harvemmin jaksavat ainakaan allekirjoittanutta kiinnostaa, mutta tämä oli harvinaisen koskettava.

Vardøssa nähtiin taas Hurtigrutenin risteilijä, kun se oli tulossa Kirkenesin suunnasta. Ja näin kauan piti Norjassa olla ja nyt vasta pääsin näkemään ensimmäisen vuonohevosen! Alustavasti olin suunnitellut jopa pientä ratsastusretkeäkin täällä Varangin niemimaalla, mutta huomasin sitten, että ratsastukseen soveltuvat kengät olivat jääneet Tampereelle, niin jäi sitten ottamatta yhteys paikalliseen ratsastusretkien tarjoajaan.

Vardøsta lähdimme ajelemaan takaisin kohti Vestre Jakobselvia, mutta matkalla oli vielä paikkoja käymättä. Kibergissä pistäydyimme partisaanimuseossa ja Ekkerøyssa oli tarkoitus päästä bongaamaan lintuja ihan tosissaan. Ja nähtiinhän niitä lintuja sitten. Tosin vain paria eri laatua, mutta niitä toisia sitten senkin edestä.
 
Ekkerøyn kalliolla pesii noin 20 000 paria pikkukajavia. Meno ja meteli oli sen mukaista.

Vauvalintu

Liikenneruuhka

Tarkkaa puuhaa

Yksi sisään toinen pihalle

Kerrostaloasumista

Hillat ovat jo kovaa vauhtia kypsymässä. Jostain taisinkin lukea jo ennen matkaa, että toukokuun helteiden vuoksi marjat kypsyvät aivan liian aikaisin siihen nähden, ettei kukaan ole niitä varautunut poimimaan näin aikaisin. Minä olisin voinut poimia, jos ne olisi olleet hieman kypsempiä..

Rakkaalla lapsella on liian monta nimeä

Vadsøn saarella tehtiin vielä pieni pysähdys ja kävimme katsomassa manner-Euroopan ainoaa jäljellä olevaa ilmalaivamastoa. Tätä mastoa ovat käyttäneet mm. pohjoisnaparetkikunnat suunnattuaan täältä kohti tuntematonta pohjoista. Näkyi siellä myös lintuja. Skvii naks-nakseja ja kolmikko pitkäjalkoja.

Ilmalaivamasto, jonka koko ei tästä kuvasta selviä.

"Akat iltajuoruilla"

Huomisesta ei ole vielä tietoa. Joko suuntaamme Kirkenesiin tai sitten takaisin Suomen puolelle. Huominen sen meille näyttäköön.



Ajetut kilometrit: 279,1
Kävellyt kilometrit: n. 10
Hätyyteltyjä poroja: kymmeniä
Epäonnistuneita suunnitelmia: muutama
Lämpöä: yli 23