3 - Paikallaan sutimista ja hieman peruuttelua

Hyvät ideat lähtevät siitä, kun todetaan, että "kyllä tällä autolla sinne pääsee".

Strandbu Campingiltä lähdimme suuntaamaan kohti Altaa, matkalle oli suunniteltu uitenkin käynti Kåfjorddalenissa, josta löytyy paljon nähtävää.
Laakso on alkupäästään aidattu ja lampaat laiduntavat alueella vapaasti.

Uuhi ja karitsat

Tie laakson pohjalle oli kapea ja paikoin melko huonokuntoinen. Ensimmäiselle parkkipaikalle pääsimme kuitenkin hyvinin helposti. Parkkipaikka itsessään oli kuitenkin lampaiden valloittama, mutta hyvin yksi matkailuauto joukkoon sopi.

Rapsutuksia

Pitihän niitä lampaita sitten mennä rapsuttelemaan, mutta sattuneista syistä Ändi pidettiin autossa tällä välin. Pienten rapsutustuokioiden jälkeen lampaat kävivät liiankin tuttavallisiksi, ja minua alkoi jo hirvittämään, kun en tunne lampaan sielunelämää tai osaa lukea niiden eleitä.

Läheisyys-lammas

Tukevat kaiteet

Olimme lukeneet, että tältä parkkipaikalta jatkuva tie on kapea, jyrkkä ja mutkikas, mutta sitä pitkin voisi päästä ylös Guolasjärvelle asti. Olimme myös katsoneet Youtubesta videoita, joissa tie ajetaan, ja lukeneet, että joku muukin on matkailuautolla ylös asti ajanut. Joten eikai siinä muuta kuin emäntä takaisin rattiin ja ylöspäin.
Alkuun tie olikin kohtuullisen ajettava, mitä nyt tosiaan mutkainen ja paikoin todella jyrkkä.

Seuraavalle "parkkipaikalle" otimme taas stopin ja lähdimme kulkemaan merkittyä reittiä kohti Gorsa canyonia. Vaikka polku oli merkitty, oli polun alussa kyltii, jossa kehoitetaan varovaisuuteen, sekä tähdennetään, että kulku tapahtuu omalla vastuulla.

Ei kannata astua harhaan

Tämä kyseinen paikka tunnetaan monella eri nimellä, mutta puhuttakoon nyt Gorsasta. Gorsan yli kulkee vuonna 2011 sinne asennettu riippusilta. Kanjoni on 150 metriä syvä, ja sen ylittävän sillan pituus on 53 metriä. Silta on valmistettu Itävallassa, ja runko-osuus on nostettu paikalle helikopterilla.

Sillalla seisoessani täytyy sanoa, että hirvitti! Vieressä pauhasi vesiputous, ja silta keinahteli tuulessa. Ja jotkut hullut käy täällä hyppimässä benji-hyppyjä!

Kanjoni

Erkka halusi leikkiä vuorikaurista ja päätti sitten mennä heiluttelemaan jalkojaan tyhjän päällä.















Gorsan retken jälkeen suunta oli vain ylöspäin. Tie oli paikoin huonompi ja huonompi, kapeampi, kaltevampi ja jyrkempi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että jumiinhan se auto sitten jäi. Onneksi olimme suoralla tienpätkällä, vaikkakin mäessä, joten pakki päälle ja varovasti alamäkeen, ettei tiputa tieltä. Perässämme tulleet suomalaiset joutivat myös hieman peruuttamaan, että pääsimme hieman leveämmälle tienpätkälle, ja he pääsivät henkilöautolla jatkamaan matkaa.

Tästä ei enää montaa sataa metriä edemmäksi päästy

Auto ympäri ja nokka kohti alamäkeä

Alaspäin ajaminen oli sekin urakka itsessään. Jyrkät mutkat ja alamäki toivat aivan riittävästi haastetta. Vaihde sai melkeinpä olla ykkösellä, ja silti piti välillä jarruun turvautua. Tämähän on siis Norjan teillä hyvin suositeltu käytäntö, että vuonon rinteitäkin ajellessa käytetään moottorijarrutusta ennemmin kuin jarrujen polkemista. Ei ole kerta eikä kaksi, kun jarrut ovat lopulta sanoneet sopimuksensa irti ja sitten onkin ollut menoa.

Hyvässä kunnossa

Ei jännitä

Ei jännitä yhtään!

Kuumotus oli kyllä kova, ja kun vihdoin pääsi alas kädet tärisivät. Mutta alas päästiin ja se on pääasia.
Lammasparkkipaikalta kävimme vielä kävelemässä Ankerlian vanhassa kaivoskylässä. Tai rauniothan siellä enää oli ja saastunut maaperä.

Ankerlia

Lisäksi yritimme päästä Pohjois-Norjan suurimpaan kanjoniin, mutta sinne olisi pitänyt mennä kivikkoista joenpohjaa, joten jätin Ändin kanssa sen retken väliin. Erkka eteni hieman enemmän kohti kanjonia ja myös ylös Monte Carlo-nimiselle hylätylle kaivokselle.

Monte Carlo

 Kåfjorddalenissa meni aikaa enemmän kuin suunniteltiin, joten soitimme matkalta tulevaan leiripaikkaamme Sirpalle, että saavumme heidän respan sulkemisajan jälkeen. Sirpa pitää miehensä kanssa Alta River Camping-nimistä leirintäaluetta, ja vaikka olimmekin viimeiset paikalla, niin saimme aikalailla parhaan paikan autollemme. Etuikkunasta näemme Alta-joen ja muuten saamme olla täysin omassa rauhassa.

Altaan ajomatkan varrella teimme vielä yhden pienen koukkauksen päätieltä sivuun. Bognelvdalenissa on nähtävyys nimeltään "Bubbelen" (The Bubble). Täällä ylhäältä vuorelta tuleva vesi pulppuaa yhdestä kohtaa vuoren seinämästä ulos ja laskee alas laaksoon. Mietimme ensin, että onkohan tämä vain lähde, johon ollaan totuttu Suomessakin, mutta näky olikin varsin vaikuttava. Ei ollut mikään pikku kupla! Bubbelenille kulku oli kuitenkin haastava, erittäin jyrkkää rinnettä ylös.

The Bubble

Vesivarastojen täydennystä

Blogipäivitys tuli vasta tänään johtuen kirjoittajan massiivisesta päänsärystä eilen illalla leiriytyessämme. Tämä päivä on varattu Altan nähtävyyksille ja olemmekin täällä Alta River Campingissä vielä toisen yön.

Ajetut kilometrit: 332,6
Kävellyt kilometrit: n. 8, Erkalla enemmän.
Tuulilasiin tapetut linnut: 1. (Nyt on tilit tasan, koska tämä meni Erkan ajovuorolla)

Pahoittelut Norjalaistädille, jonka rhodesiankoirauros sai sekä monosta että vesipullosta, kun se kävi Ändin päälle. Mutta saatiinpa se pois siitä.